Väsyttää niin paljon. En nukkunut yöllä juurikaan. Milloinka nukkuisin? Stressasin vain koulusta koko yön eikä nukkumisesta tullut yhtään mitään. Syysloman jälkeen on niin inhottava palata kouluun. En puhunut ihmisille ollenkaan ja olin omissa oloissani. Liikuntatunnilla ryhdyin yhteistyökyvyttömäksi enkä edes jaksanut vastata opettajalle, miksi en tee mitään. Toisaalta se on jo tottunut siihen, etten tule toimeen ihmisten kanssa enkä puhu. En minä puhu, jollei ole aivan pakko, nyökkääminen, pään pudistaminen, olkapäiden kohautus... ne toimivat oikein hyvin. Jos on pakko puhua, niin mielellään vastaan yhdellä sanalla. Aloitetta en tee juuri koskaan, en jos ei ole aivan pakko.

Enkä jaksanut mennä tanssitunnilekaan. Oli niin inhottava olo. Lintsaamisesta on tullut jo tapa. Pitäisi vähentää, mutta yksinkertaisesti välillä on mahdoton mennä tanssitunnille, kun ei niidenkään ihmisten kanssa tule mitenkään erityisen hyvin toimeen. Lauran kanssa kyllä, mutta en oikein muiden. Tulee hirveän ahdistunut olo, jos Laura ei ole paikalla ja joudun olemaan yksin. Sellaisina päivinä yleensä kehitän jonkun tekosyyn, jonka varjolla pääsen lähtemään huomattavasti aikaisemmin.

Olen syönyt tänään vain ruuan ja minulla on todella tyytyväinen olo. Sitäkään en syönyt juuri ollenkaan. Puoli lautasellista. Enempää ei mennyt alas millään.

No pitää mennä. Äiti haluaa maksamaan laskuja.

Minulla on syömishäiriö. Se on totuus. Ole silti ylipainoinen. Tai en taida enää olla. Korkeintaan juuri sillä rajalla. Tahdon olla laiha. Inhoan itseäni todella paljon ja vielä enemmän, jos ole syönyt.

Olen kuluttanut tänään koko päivän etsimällä thinspiration-kuvia ja pyörinyt pro-ana/mia -foorumeilla. Ja miksikö? En tiedä. Saan vinkkejä, ei tarvitse hävetä sitä mitä on, tulee vähän parempi olo, aikaa kuluu, ei tee niin paljon mieli syödä. Tai sitten se vain on niin hauskaa.

Kuuntelen CMX:ää. Mukavaa eikö? Vähän parempi olo nyt. Vaikka olen siltikin syönyt tänään aivan liikaa ja tahtoisin oksentaa. En oksenna kuitenkaan. Olen päättänyt sen. Tämä kaikki on liian hankalaa jo muutenkin. Oksentamista tässä viimeisenä kaivataan. Olen siltikin syönyt liikaa. Huomenna syön vain sen, mikä on aivan pakko. Muuten minun vain täytyy oksentaa. En kestä sitä oloa, kun on koko ajan täynnä. Normaalisti en tunne nälkää, mutta vatsani on tyhjä. Nytkään minulla ei ole nälkä.

Olen täysin sekaisin. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. En edes tiedä, mitä minä teen. Ja minua oksettaa edelleen.

Saisipa vain nukkua. Vaipua ikiuneen. En minä uskalla itseäni tappaa, mutta toivon vain voivani nukahtaa heräämättä koskaan. Elämä sattuu niin paljon. Vaikka pyrinkin unohtamaan menneisyyden tapahtumat, en pääse niistä millään eroon. Ehkä minun pitäisi puhua jollekkin. Ehkä se auttaisi minua. E tiedä. En pysty puhumaan. Pelkään ihmisiä.

Jokaisena aamuna hertessäni, toivon voivani nukahtaa uudelleen. Miksen saa vain olla rauhassa? Se olisi niin paljon helpompaa. Tosin liian helppo elämä ei ole hyvästä. Mutta tahdon sitä siltikin. Enkö ole jo kärsinyt ihan tarpeeksi? Oikeasti? Vaikka kai minä teen tästä niin hankalaa. Jos pyrkisin hiukan muuttumaan, niin ihmiset ehkä sietäisivät minua. Mutta miten minä voisin muuttua? En koskan voisi hylätä uskoani tai ajatuksiani, en voisi luopua periaatteistani.

Ja huomenna on Litha. Mistään rituaalista ei ole toivoakaan. Mutta ehkä jotkin pientä, jos muut eivät ole kotona. Voin vaikka polttaa suitsukkeita ja kynttilöitä. No jos on vähänkään aika olla rauhassa, niin teen sen. Jotakin on nimittäin tehtävä. Tai eihän minua mikään pakota, mutta on vain sellainen olo. Haluan tehdä jotakin. Tahdon kiittää Jumalatarta.

Angstaaminen on mukavaa. Harrastan sitä koko ajan.

Mistäs aloitan? No vaikkapa siitä, että en tule lomalla näkemään sitä ainutta ystävääni juuri olenkaan. Tosin sekääb tuskin haluaa nähdä enää minua. Ei siinä mitään uutta olisikaan. Jokaikinen ystäväksi kutsumani ihminen on jättänyt minut yksin. Jokin siinä on, että minun seurassani ei voi olla. Alussa olen niin mukava ja ihana ihminen, jolla on hauskoja juttuja, mutta kohta olenkin muuttunut ällöttäväksi ja inhottavaksi lähetelijäksi. No lähentelijää minusta nyt ei saa millään. En suostu koskemaan ihmisiin, ellei ole pakko. Silti minusta liikkuu juoruja, kuinka olen hiplaillut ties ketä. On se niin mukavaa. Kaikki hiplailujutut ovat entisten ystävieni kertomia. Taitaa käydä muiden painostus aina liian voimakkaaksi. Koska kukaan muu ei suostu olemaan ystäväni, ei hänkään voi.

Koulun loppukin oli aika kammottava. Todistus oli juuri ja juuri siedettävä. Hiukan yli kasin keskiarvo. Täytyy tehdä ensi vuonna kunnolla töitä, että saan sen hyväksi. Ensi vuonna täytyy tehdä paljon tötä myös muunkin eteen. Täytyy parantaa niin monia asioita.

No jotain hyvää koulun loppumisessakin oli. Ei tarvitse enää kuunnella sitä loputonta haukkumista ja irvailua, joka kuulemma on vain leikkiä. Leikkiäpä niin. Ties kuinka monta kertaa olen itkenyt sen leikin takia. En koskaan julkisesti, mutta olen kuitenkin itkenyt. Ihmiset kuvittelevat voivansa sanoa minulle mitä hyvänsä. Ei minulla ole ystäviä tukemassa, joten mikä estää? Minä en näytä pahaa oloani. Se on merkki heikkoudesta. Heikkous on pahasta. Heikkouden takia minulle saattaa käydä vieläkin huonommin. Yksinäisyydessä olen kuitenkin heikko, vaikka silloin inhoankin itseäni. Ei ole hyväksi inhota itseään.

Että hyvää kesälomaa vain.

Niinpä niin. Olen blogi-addikti. Minulla on erilaisia blogeja nyt yhdeksän. Tämän lisäksi siis kahdeksan. Jokainen niistä on eri paikassa ja niillä on eri tarkoituksia. Neljä blogeista on perustettu foorumeiden yhteyteen ja ne ovat vain kyseisten foorumien jäsenten luettavissa. Kaksi näistä on suomeksi ja kaksi englanniksi. Loput blogit ovat kaikki suomeksi ja yleisesti nähtävillä. Ne ovat varsinaisia päiväkirjojani. Yksi on tarkoitettu hieman runollisempaan kirjoitukseen ja loput ihan vain yleisblogeiksi.

Tämä blogi toimii salanimelläni. Raina. Muissa paikoissa liikun muilla nimellä ja ne nimet ovat kaikkien tuttujeni tiedossa. He siis pystyvät myös lukemaan päiväkirjojani sekä foorumipostejani. Rainasta kukaan ei kuitenkaan tiedä mitään. Voin siis olla vaikka sinun paras ystäväsi. Etkä sinä tiedä asiasta mitään.

Tänne voin vuodattaa ne asiat, joita en kehtaa sanoa muualla, koska pelkään jääväni kiinni. Olen pari kertaa jänyt kiinni, eivätkä seuraukset ole koskaan olleet erityisen hyvät. Ehkä tällainen siis on ihan kätevä.  

Niinpä niin. Lopetan tämän horisemisen tähän ja lähden syömään. Sommoro.